Ajankohtaista

UEF: Tutkijoilta katsaus hormonihäirikköjen yhteydestä rintasyöpään

Tietyille hormonitoimintaa häiritseville kemikaaleille altistuminen saattaa lisätä rintasyöpäriskiä, osoittaa tuore systemaattinen katsaus, johon koottiin kattavasti aiheesta julkaistut epidemiologiset tutkimukset. Monista kemikaaleista tutkimusnäyttö on kuitenkin ristiriitaista tai sitä on vielä niukasti. Hong Kongin ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden laatima katsaus julkaistiin Critical Reviews in Food Science and Nutrition -lehdessä.

Hormonihäiriköt ovat kemikaaleja, jotka voivat häiritä elimistön hormonijärjestelmän toimintaa ja joita on laajalti ympäristössämme. Niiden moninaisiin lähteisiin lukeutuu torjunta-aineita, muovinpehmentimiä, muita teollisuuskemikaaleja sekä lääkevalmisteita ja niitä on myös luonnostaan esimerkiksi joissakin kasveissa. Hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja voi päätyä ruokaan, joka onkin keskeinen altistusreitti, mutta voimme altistua niille vähäisessä määrin myös juomaveden, ihon tai hengitysilman kautta.

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Niin sanottujen ksenoestrogeenien merkitys rintasyövässä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta. Ksenoestrogeenit ovat hormonihäirikköjä, jotka matkivat elimistön oman estrogeenin toimintaa, ja niihin lukeutuu laaja joukko torjunta-aineita ja muita synteettisiä kemikaaleja, kasviestrogeenejä ja homemyrkkyjä. Katsauksessa käytiin läpi 131 epidemiologista tutkimusta, joissa tarkasteltiin ksenoestrogeeneille altistumisen yhteyttä rintasyöpään. Useimmissa tutkimuksissa altistumista arvioitiin mittaamalla tutkittavia yhdisteitä ja niiden aineenvaihduntatuotteita virtsasta, seerumista, plasmasta tai rasvakudoksesta.

Geenit voivat altistaa hormonihäirikköjen haitoille

Nykyisin laajalti kielletty torjunta-aine DDT on katsauksen mukaan yksi rintasyöpäriskin suhteen tutkituimpia hormonihäirikköjä. Epidemiologisia tutkimuksia aiheesta löytyi 43, joista yhdessätoista DDT:n tai sen aineenvaihduntatuotteiden pitoisuus rasvakudoksessa, seerumissa tai plasmassa oli yhteydessä rintasyövän ilmaantuvuuteen. Yhdeksässä tutkimuksessa rintasyöpään sairastuneilla todettiin korkeammat DDT-tasot kuin verrokeilla. Muutamassa tutkimuksessa DDT:llä havaittiin yhteys estrogeenipositiiviseen rintasyöpään tai sen yhteys rintasyöpään riippui genotyypistä.

Polyklooratut bifenyylit eli PCB:t ovat laaja joukko yhdisteitä, jotka olivat aiemmin yleisiä muun muassa sähkölaitteissa ja pinnoitteissa. Katsaus käsitti 50 tutkimusta PCB-yhdisteille altistumisen yhteydestä rintasyöpäriskiin. Tulokset koko yhdisteryhmän osalta olivat vaihtelevia, mutta 19 tutkimuksessa havaittiin tietyillä PCB-yhdisteillä yhteys korkeampaan rintasyövän ilmaantuvuuteen. Sekä DTT että PCB-yhdisteet kertyvät rasvakudokseen ja ravintoketjuun ja voivat erittyä äidinmaitoon.

Joissakin ruokapakkauksissa ja keittiötarvikkeissa käytetyllä perfluoro-oktaanihapolla eli PFOA:lla havaittiin yhteys rintasyöpäriskiin kolmessa viidestä epidemiologisesta tutkimuksesta. Sekä PCB:stä että PFOA:sta oli joitakin tutkimuksia, joissa rintasyöpäriski liitettiin tiettyihin genotyyppeihin.

DDT, PCB:t ja PFOA ovat POP-aineita eli pysyviä orgaanisia saasteita, joiden käyttöä valvotaan. Niistä DDT ja PCB ovat vanhoja POP-aineita, joiden pitoisuudet ympäristössä ovat laskussa. PFOA on uudempi POP-aine.

Kasviestrogeenien suojaava vaikutus näkyi vain osassa tutkimuksista

Kasviestrogeenien on ajateltu voivan suojata rintasyövältä. Niihin kuuluu soijatuotteiden sisältämä genisteiini. Genisteiinin yhteydestä rintasyöpäriskiin oli 29 epidemiologista tutkimusta, joista 18:ssa genisteiinillä havaittiin yhteys pienempään riskiin. Osassa suojaava vaikutus nähtiin kuitenkin vain tietyissä ikä- tai etnisissä ryhmissä.

Useimpien hormonihäirikköjen yhteydestä rintasyöpään on katsauksen mukaan melko niukasti epidemiologista tutkimusta. Näihin lukeutuvat esimerkiksi ftalaatit ja bisfenoli A (BPA), joita voi joutua muovipakkauksista ruokaan. Kuudesta tutkimuksesta neljässä ftalaateilla havaittiin yhteys kohonneeseen rintasyöpäriskiin. BPA:lla todettiin yhdessä tutkimuksessa yhteys aggressiivisempiin kasvaimiin, mutta kahdessa muussa epidemiologisessa tutkimuksessa sillä ei havaittu yhteyttä rintasyöpään.

Parabeenit ovat tavallisia elintarvikkeiden ja kosmetiikan säilöntäaineita, joita pidetään mahdollisina hormonihäirikköinä. Aiheesta löytyi yksi epidemiologinen tutkimus, jonka mukaan parabeeneille altistumisella oli yhteys rintasyöpäriskiin ja -kuolleisuuteen.

Ehkäisypillereillä havaittiin yhteys kohonneeseen rintasyöpäriskiin seitsemässä kahdeksasta epidemiologisesta tutkimuksesta, mutta käytön keston ja lopetuksen vaikutus riskiin vaihteli eri tutkimuksissa.

Katsauksessa tarkasteltiin myös rikkaruohomyrkky atratsiinin, teollisuuden sivutuotteen dioksiinin, ruoka- ja rehuhomeiden tuottamien mykotoksiinien sekä kaluste- ja laitepinnoitteissa käytettyjen PBDE-yhdisteiden yhteyttä rintasyöpäriskiin. Epidemiologista tutkimusta näistä oli kuitenkin niukasti ja tulokset usein ristiriitaisia.

Kirjoittajat tähdentävät, että hormonihäirikköjen haitat riippuvat niin altistusannoksesta, altistuksen ajankohdasta ja kestosta kuin myös siitä, missä iässä altistutaan. Lisäksi ympäristön lukuisten eri hormonihäirikköjen yhteisvaikutuksista rintasyöpäriskiin tarvitaan lisää tutkimusta.

Katsauksen perusteella myös genotyyppi saattaa vaikuttaa hormonihäirikköihin liittyvään rintasyöpäriskiin, ja tätäkin aihepiiriä on syytä tutkia enemmän. – Yhtenä esimerkkinä tästä on estrogeeniaineenvaihduntaan osallistuvan CYP1A1-geenin polymorfismi.

Kirjoittajien mukaan seuraavan sukupolven teknologioiden, kuten genomisekvensoinnin sekä proteomiikan ja epigenomiikan keinoin voidaan löytää entistä herkempiä ja tarkempia altistumisen merkkiaineita. – Ne antavat lähtökohtia myös parantaa menneiden altisteiden arviointia ja riskiennusteita yksilöllisen geneettisen profiilin pohjalta.

Katsausartikkeli: Murphy Lam Yim Wan, Vanessa Anna Co & Hani El-Nezami (2021) Endocrine disrupting chemicals and breast cancer: a systematic review of epidemiological studies, Critical Reviews in Food Science and Nutrition, DOI: 10.1080/10408398.2021.1903382